Tontun saapassukat

Tässäpä pari otosta saapassukista, jotka joululahjaksi menivät:


 
Tuo yllä oleva on siis ensiksi neulomani, jämälangoista on tehty, harmaa on ainakin seiskaveikkaa, mutta valkea ja punainen on jotain ikivanhoja, joista ei voi tietää... Seuraavassa kuvassa näkyykin sitten jalassa nämä sukat. Ne on vedetty farkkujen lahkeiden päälle, ja ovat kyllä ihan liian isot mallihenkilölle, mutta pääasia, että sain sukat kuvattua _jonkun_ jalassa. Ainakin jonkun muun kuin minun, minun jaloissani ne vasta olisivat isolta näyttäneet. :) Sukat on kokoa 45-46. Varsi 30 cm pitkä.



Toisesta sukasta tuli sitten siniraidallinen, kun ei harmaata enää riittänyt. Minusta ne on ihan hauskat noin. Raidat menee niissä kuitenkin täsmälleen samalla tavalla, vaikka värit vähän vaihtuukin. Minulle näistä tulee ihan mieleen tontun sukat, ehkä ajankohdalla on vaikutusta mielikuviin. :)

Ensimmäistä kertaa tein sukkiin vahvistetun kantapään. Aloitin kärjestä, ja tein kantalapun Ullan ohjeen mukaan.

Voi olla, että kestää aika kauan, ennen kuin alan miesten sukkia uudelleen tehdä (ainakaan pitkävartisia!). Tuntuu niin puuduttavan pitkältä, kun neulomista vain riittää ja riittää. Kun on tottunut siihen, että oman kokoinen sukka valmistuu paljon nopsemmin (vaikka minunkin jalkani on kokoa 40, että ei ihan pienimmästä päästä). Kaiken lisäksi tuo silmukkamäärä yhdellä puikolla alkoi jo olla sen verran, että ei ole niin helppo pidellä puikkoja käsissä, kuin on tottunut.

Tällä hetkellä tuntuu käsissä tyhjältä, kun ei ole mitään neulomusta kesken. Minua kiinnostaisi tehdä jonkinnäköinen pitsihuivi, en vain oikein tiedä mikä. Haluaisin ison, tosi reilun kokoisen, ja lisäksi se saisi olla aika yksityiskohtainen. Sellainen, jossa riittäisi tekemistä, ja jota jälkikäteen voisi ihastella oikein toden teolla. Pitää katsella ympäriinsä, mitä sitä löytyisi...

Blogger ärsyttää...

Miksi miksi miksi tää ei suostu lataamaan mun kuvia silloin kun mä haluan...? Oliskohan nyt hyvä aika vaihtaa siihen uuteen versioon, josko se toimisi yhtään paremmin...

Kuvia olisi kaksista joululahjasukista (jotka ehdin ihmeen kaupalla saada valmiiksi) . Kokeilen myöhemmin siis uudestaan niitten kuvien kera.

Tänään näyttää ulkona melkein myrskyävän, on tosi kova tuuli. Kaupungille kuitenkin olisi tarkoitus tästä vähitellen raahautua, josko alennusmyynneistä löytyisi jotain kivaa. Kerron sitten jos löytyy. :)

Iloista uuden vuoden odottelua teille, lukijani!

Piparintuoksuista itsenäisyyspäivää!

Meillä on ollut perinteenä leipoa joulupiparit itsenäisyyspäivänä. Niin siis tänäkin vuonna:



Tosin tällä kertaa tein vähän vähemmän (vain 3 pellillistä, eli 48 piparia) kuin viime vuonna, sillä pari viikkoa sitten keittiön kaappia kaivellessa löysin vielä yhden pussillisen viime vuoden pipareita... Ei ne kovin hyvältä enää maistuneet, mutta jotain koristeita niistä voisi vaikka tehdä. :)

Onko teillä ollut samanlaisia ongelmia pipareitten suhteen? Että niitä jäisi nurkkiin pyörimään vielä joulun jälkeen? Jostain syystä pakko on pipareita aina jouluksi saada (se on varmaan se ihana joulun tuoksu mikä niistä tulee), vaikka niitä ei kovin innokkaasti tykkää poskeensa pistelläkään. Onhan se kiva napostella muutama uunituore pipari, mutta jotensakin joulun lähestyessä ne tuppaavat enemmänkin olemaan koristeina ja vierasvarana...

Aikainen joululahja, eli pipo veljelleni valmistui viimein (kun pääsin päättelemään viimeiset silmukat nähtyäni pipon istuvan hyvin kantajansa päähän).  Tässä pieni kuvakollaasi:



Tuo tummempi harmaa on lähempänä langan (Baby Ull) oikeaa väriä. Kavennukset on tehty aina jokaisen puikon lopussa. Pipo on todella löysä (36s per puikko eli 144s yhteensä, 3x3 ribbiä), koska toive oli saada pipo joka ei kiristä päätä. :) Kokeilin tuota itsekin, ja hyvin mukavalta se tuntuu. Ei todellakaan kiristä. Ja nuo kavennukset menee sillä lailla, että pipo myös pysyy päässä, eikä yritä hilata itseään ylöspäin koko ajan, niin kuin joillain pipoilla on joskus tapana. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän, ensimmäiseen neulomaani pipoon. Ja velikin tykkäsi, se on pääasia se. Tuleepahan pipo pidettyä.

Joululahjoja on tekeillä. Sellaisia siis, mitkä paljastetaan vasta jouluna. Niistä sitten lisää myöhemmin.

Hiljaista käsityörintamalla...

Tai ainakin neulomisen suhteen...

Olen sen silmukoidun huivin saanut valmiiksi, mutten ole saanut siitä vielä kuvaa otettua. On ollut aina niin pimeää kun olen ollut kotona, ehkäpä viikonloppuna saisin kuvattua.

Toista sukkaa olen aloittanut (kantalapussa menossa) sille edellisen postauksen raitasukalle kaveriksi. Muuta en sitten olekaan neulonut lähiaikoina.

Olen yrittänyt netissä tutustua lautanauhojen tekemiseen. Löysin Ihan Itse -foorumilta ohjeen kuinka pelikorteista voisi tehdä laudat itse. Ei satu olemaan vanhaa korttipakkaa mulla saatavilla. Joten koska sekin pitäisi kuitenkin ostaa, niin ajattelin, että voisin pyytää vaikkapa joululahjaksi sellaiset ohuesta vanerista tehdyt laudat eräältä, joka on puutyötaitoinen. Pitäiskin käydä tsekkaamassa askartelukaupan valikoima, löytyisikö sieltä vaikka 2-millistä vaneria. (Rautakaupasta ei taida 3-millistä ohuempaa löytyä?).

Lisäksi olen käyttänyt aikaa jonkin verran pukusuunnitteluun, mutta siitä sitten enemmän kun projekti käynnistyy kunnolla... :)

 

Keskeneräisiä töitä

Onpas aika vilahtanut vikkelään. On kulunut jo reilu viikko edellisestä postauksesta. Hui. Voi tulla sitten vähän pitempi postaus tästä.

No, vaikka en ole tänne ehtinytkään kirjoitella, olen sentään jotain käsitöitä ehtinyt tehdä. Tosin tällä hetkellä ne on kaikki vielä kesken. Mutta otinpa silti niistä kuvia... :)

Ensimmäisenä esittelyyn pääse silmukkahuivi, jonka ohjeen löysin Tekstiiliteollisuuden nettisivulta, ohje taisi olla myös Modassa. Tässäpä huivi:



Minusta on näyttänyt kuvia ottaessa, että värit ovat välillä aika erilaisia kuin luonnossa. Niinpä kokeen vuoksi otin tästä huivista kuvan päivänvalossa ja sitten illemmalla lamppujen valossa. Myöskin taustan väri on eri, kuten kuvista näkyy. Aika jännä miten paljon vaikuttaa väreihin ihan tuo valon laatu ja taustan väri. Tuo vasemman puoleinen päivänvalokuva on muuten aika lähellä niitä oikeita sävyjä (lankoina musta Teddy ja violetinvävyinen monivärinen Palma). Lamppujen valossa kaikki näyttää lämpimämmän sävyiseltä kuin mitä oikeasti on.

Lisää keskeneräisyyksiä... Seuraavaksi esittelyyn pääsee Leia-hattu:



Minusta tämä oli niin hauska idea (ainakin muilla on hauskaa kun näkevät minut tämä päässä... :)), että pakko oli ruveta tekemään. Ja käytännöllinenkin sen takia, että nuo korvapyöryläisethän toimii vähän niin kuin korvaläppinä, niin ei sitten korvia palella.

Lankana ruskeaa Teddyä. Tuo "palmikko" ei ole vielä mitenkään kiinni missään. Kunhan vain rullasin sen tuohon hatun päälle kuvaa varten. Ja toinen pötkylä on vielä tekemättä. Käytin muuten täytteeksi vanhoja rikkoontuneita sukkahousuja (kannattipa säästää niitä sittenkin! :))

Ja vielä on esittelemättä pipo joka on menossa veljelle lahjaksi:


  
Huomatkaa, pipohan on siis käytännössä valmis, en vain ole vielä katkaissut lankaa ja päätellyt viimeisiä silmukoita, kun odotan sitä hetkeä, että pääsen sovittamaan tuota saajansa päähän, ja saan kuulla onko pipo sopivan mittainen. Jos on liian lyhyt, niin ei kun sitten vain purkamaan siihen mistä kavennukset alkoivat... (Kavennuksiin - jotka ei vielä puikkojen takia kunnolla näy - sain muuten inspiksen täältä.)

Sitten vielä yksi yhteiskuva tuosta piposta ja yhdestä sukasta, jolla ei ole vielä paria. Sukkakin on menossa pois. (Ei minulla ole noin isoa jalkaa... Sukan ympärys jalkaterän kohdalta on 28cm ja varren pituus tällä hetkellä 30cm, pitäis vielä vähän jatkaa sitä.)



Sukka on tehty jämälangoista ja raidat on kehitelty siinä neuloessa. Ainaskin tuo harmaa lanka on 7veikkaa, punainenkin saattaa olla sitä samaa. Tuo valkeanharmaa lanka taas voi olla mitä vaan... :) Koska nämä sukat oli tarkoitus tehdä jämistä, niin voi olla, että se toinen sukka onkin sitten eri näköinen. Ei nimittäin ainaskaan tuota harmaata lankaa riitä enää toiseen sukkaan. Sinistä 7veikkaa kyllä olis yksi kerä...

Semmottista tällä kertaa. Ilmoittelen taas kun jotain uutta tapahtuu. :)

Birdie called Ernie

Here he is:



That's Ernie. My first character made of polymer clay. I just fell in love with him, maybe it is that look in his eys, or maybe just those sparkling white teeth... :)

Tässäpä on ihka eka askartelumassasta tekemäni olento. Nimekseen se sai Ernie. Jostain syystä se nimi vain putkahti päähäni sitä tehdessä. Lintu on suloinen, tykästyin siihen kovasti.



Kokeilin tällä kertaa myös enklanninkielistä osiota, josko blogillani on yhtään sitä kieltä vaativaa lukijaa... Saas nähdä. Kun en ole vielä saanut hyväksymisviestiäkään vielä noihin euroopan ja pohjoismaiden neuleblogien rinkeihin. Kumma juttu sekin, miten kauan kestää...

This is my first posting in English. So if you are reading this, and would like to read posts in English in my blog at a later time, too, please leave a comment. That way I'll know if there's any audience there wanting to have these English snippets!

Bead&Button - joulukuun numero

Bead&Button kolahti eilen postiluukusta sopivasti piristämään iltaa. :)



Tosin olin juuri lähdössä taiji-harjoituksiin kun sain postin käsiini, joten jätin lehden koskemattomana odottamaan sitä hetkeä kun tulisin viimein takaisin harkoista.

Ja iltasella sitten rauhassa lueskelin sitä. Your Work -osio oli vähän tylsä mielestäni tässä lehdessä, kun siinä ei oikeastaan ollut juuri koruja (ja siten ei inspistä itselleni), vain jotain joulukoristeita ja muuta sälää. Ei oikein vedonnut minun kauneudentajuuni.

Oli lehdessä kuitenkin muutamia inspiroivia kuvia, kuten esimerkiksi Treasures of Toho Beading Competition:in voittajat. Tästä kaulakorusta pidän. Kukka on kaunis ja koru runsas. Kävisi jonkin yksinkertaisen iltapuvun kanssa. Korun tekijä on Tatiana Van Iten ja korun nimi Forest Dragon's Tears.



Lehdessä oli myös muutama projekti, joita tekisi mieli kokeilla. Esimerkiksi tällainen helmivirkattu kaulakoru:



Olen aikasemmin kokeillut tuota nyörin virkkaamista helmillä yhden rannekorun verran. Se oli itse asiassa ihan hauskaa puuhaa. Ainut ei-hauska osio on se, kun joutuu alussa pujottamaan ne kaikki helmet siihen lankaan. Huhhuijaa. Mulla kun ei ole mitään beadspinneriä tai vastaavaa. Ne on niin julmetun kalliitakin, varsinkin jos sitä eri tarvitse kuin silloin tällöin. (Tosin muistin juuri, että Kimberly Chapmanin sivuilla oli ohje sellaisen tekemiseen. Siihen tarvitsee pyöreän margariinirasian tai muun muovikipon. Sehän sattuikin sopivasti, nyt pitää vain odottaa että tuo vasta kokeilumielessä ostettu Makuisa-margariinirasia tyhjenee... :))

Polysemiakämmekkäät ja lahjahuivi

Eikus lisää kuvia pukkaa... Arvatkeehan mikä tää seuraava kasa on:



No kaulahuivihan se siinä (otsikkokin jo paljasti.. :)). Fiestasta neulottu. Ja lahjaksi menossa siis. Huomaatte varmaan seuraavasta kuvasta viimeistään, että päätin kokeilla jotain muuta kuin ihan perinteisen yksinkertaista kaulaliinamallia, nimittäin neuloin huivin tuolla lailla vinottain, että toisessa reunassa lisätään ja toisessa kavennetaan. Paljon olen viime aikoina kaupoissakin nähnyt just tähän tyyliin tehtyjä huiveja. Ihan jänskän näköinen tulee tuolla lailla.



Sitten on vielä nämä kämmekkäät, mitkä sain valmiiksi muutama päivä sitten (tai no, oikeastaan toisen lankoja ei ole vielä päätelty, että onko se nyt sitten valmis...) Joka tapauksessa molemmat on kyllä neulottu, vaikka nyt vain toinen pääsi kuvaan, kun vaikea on ottaa kahdesta kädestä kuvaa kun on itsekseen. Nappaan vielä jossain vaiheessa todistuskuvan, että molemmat on olemassa. ;)



Nämä siis aloitin joskus kesällä kun olin reissulla sukulaisten luona, ja kaipasin jotain tekemistä käsilleni. Mukana oli nelospuikot, ja paikallisesta ruokakaupasta löytyi tuota violettia Seitsemän Veljestä lankaa, joten sitten senpä ostin ja aloin muistini mukaan työstää noita Polysemiakämmekkäitä (olin juuri pari päivää ennen sitä lukenut sen ohjeen läpi - sen huomaakin mm. siitä, että palmikot kiertyy eri suuntiin kuin ohjeessa neuvottiin...). Sen jälkeen nää kämmekkäät oli välityönä, että kun ei muuta ollut, niin sitten niitä aina tein. Ja nyt ne vihdoin valmistui, jes! :)



Niin muuten, ei kyllä noista kuvista uskoisi, että lanka on violettia. Enemmän näyttää punertavalta. Mutta kyllä se vain on violettia...

Ja nämä kämmekkäät oli muuten toinen työ,  johon tein palmikoita. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. (Laitan jossain vaiheessa kuvan siitä ekasta harjoittelupalmikkotyöstä, joka on, yllätys yllätys - kaulahuivi!)